Hiljainen sunnuntai

Lauantai-iltana, heti työpäivän jälkeen, pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja suunnattiin yökylään ystäväperheen luo. Siellä oli isäntä (alias Tallimies) lähtenyt työmatkalle ja niinpä tarjosimme lastenhoitoapua (loistavaa seuraamme!) perheen emännälle. Ko. perheessä asustaa myös meidän pikku-Elman "pikkusisko" Valma. Voitte uskoa mikä meno tuvassa oli... Etenkin, kun illalla seuraan liittyi kääkkä perheen isä-Esko ja äiti-Elsa, huhhuh! :)

Sunnuntai aamun sarastaessa ja kääntyessä päivään, oli edellisillan korviahuumaava meteli ja päätön meno hiljentynyt, suoraan sanoen pysähtynyt. Siskokset ei paljoa jaksanut äännellä, saati liikkua. Uloskin lähinnä piti kantaa. Mikä ihana rauha tuvassa siis vallitsikaan.

Kotona meidän Elma ei olekkaan jaksanut oikeastaan muuta tehdäkkään kuin nukkua, no tietenkin syödä... Siihen meidän mussukka ei ikinä ole liian väsynyt. Kylässä käyneet ystävämme näkivät nyt sitten aivan liian rauhallisen koirulin, sitähän hän ei oikeasti ole!

Mutta, tällaisiin rauhallisiin/hiljaisiin/rentoihin sunnuntaifiiliksiin päätän tämän ja toivotan teille mukavaa (ja rauhallista ;) ) alkavaa viikkoa! <3

Kotihommia

Kotihommia ois vaikka muille jakaa, mutta kun tuo harjoittelu vie kaikki mehut ja vapaa-ajalla pitäis vielä istua koneella... tai siis siinä koneella istumisessahan ei ole mitään, mutta pitäis saada tutkintosuunnitelmaa tehtyä ja se ei oikein innosta, (niin siis tiedoksi vain, että toukokuun lopussa pitäisi saada lähihoitajaopinnot loppuun.) onneksi on se surullisen kuuluisa "dedlaini" olemassa. :)
Ei riitä, että aukaisee sen tutkintosuunnitelmapohjan tietokoneen työpöydälle, kai siihen pitäis jotain fiksua kirjoittaakin, ajatus ei vain nyt oikein pysy siinä suunnitelmassa.

Mutta siis, ne kotihommat odottaa edelleen tekijää... toisaalta, eihän ne mihinkään karkaa, jos vähän tuonnemmaksi lykkäisi, eikö?

Onneks meillä on tälläinen ilopilleri! :D

Vaikeita valintoja...

Niinpä, vaikeita valintoja nuo yläkoulun valinnaisten aineiden valinnat, ainakin jos lapsi niitä joutuu kuumeessa miettimään.  Tytär joutuu siis elokuussa vaihtamaan koulun uuteen, kun kesäkuussa olisi muutto uuteen-vanhaan kotiin (siitä sitten tuonnempana) ja valinnais aineet pitäisi olla ilmoitettu ensi viikon alussa. Siinä äiti sitten parhaan taitonsa (muistinsa) mukaan yrittää kertoa, millaisia nuo aineet mahtaa olla ja mitä ne sisältää. Eli meillä taidetaan mennä aika pitkälle äidin jalanjäljissä!?! :)

On tähän päivään mahtunut myös vierailu siskoni luona, jossa asustaa myös pienen koiranpentumme (9vkoa vanha Kääpiöpinseri neiti "Elma") äiti ja isä. Aikamoinen oli meno ja pitihän sitä vähän myös uhitella talon vanhimmalle koiralle, Rottweiler Essille... Ja kuinkas siinä kävikään, kuonoon tuli, mutta luultavasti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi se uhittelu. Nyt onkin meillä sitten pieni (kiltti!) ja väsynyt kääkkä, on muuten hiljaista ja rauhallista!

 

Elma turvassa minun jalkojen välissä.

 

Mamman (Elsa) kanssa on hyvä leikkiä.

 

Elsa-mamma ja Elma poseeraa.

 

 



Tässä ollaan!

Tästä se nyt alkaa, uusi "ura" bloggaillen. Ajatuksena olisi kertoa meidän pienestä perheestä, johon siis kuuluu minä (äiti), 13,5v. tyttäreni, kissa ja koira. Ainahan ei perheen tarvitse olla iso, jotta vauhtia ja vaarallisia tilanteita olisi, meillä ainakin eläimet pitävät siitä huolen. :D

Näin alussa tämä on tätä opettelua, kuinka tämä homma toimii, mutta jatkossa tästä tulee varmastikkin terapiaa itselle.

Toivon, että jaksatte kulkea mukana meidän elämässä, niin iloissa, kuin suruissakin.

-Iida-