Lauantai-iltana, heti työpäivän jälkeen, pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja suunnattiin yökylään ystäväperheen luo. Siellä oli isäntä (alias Tallimies) lähtenyt työmatkalle ja niinpä tarjosimme lastenhoitoapua (loistavaa seuraamme!) perheen emännälle. Ko. perheessä asustaa myös meidän pikku-Elman "pikkusisko" Valma. Voitte uskoa mikä meno tuvassa oli... Etenkin, kun illalla seuraan liittyi kääkkä perheen isä-Esko ja äiti-Elsa, huhhuh! :)
Sunnuntai aamun sarastaessa ja kääntyessä päivään, oli edellisillan korviahuumaava meteli ja päätön meno hiljentynyt, suoraan sanoen pysähtynyt. Siskokset ei paljoa jaksanut äännellä, saati liikkua. Uloskin lähinnä piti kantaa. Mikä ihana rauha tuvassa siis vallitsikaan.
Kotona meidän Elma ei olekkaan jaksanut oikeastaan muuta tehdäkkään kuin nukkua, no tietenkin syödä... Siihen meidän mussukka ei ikinä ole liian väsynyt. Kylässä käyneet ystävämme näkivät nyt sitten aivan liian rauhallisen koirulin, sitähän hän ei oikeasti ole!
Mutta, tällaisiin rauhallisiin/hiljaisiin/rentoihin sunnuntaifiiliksiin päätän tämän ja toivotan teille mukavaa (ja rauhallista ;) ) alkavaa viikkoa! <3
Valma oli äsken keittiön lattialla suolistamassa pehmolelua... Selvisi sitten, että oli käynyt sen ihan itse hakemassa yläkerrasta Ossin huoneesta ja osannut tietysti valita juuri sen Ossin omatekemän...
VastaaPoistaAlkaa olla jo vähän turhan noheva tämä meidän pikkulepakko. Nyt on jo ihan hirmuinen meno päällänsä... Että silviisii... :)